- LajittelujärjestysOletus
Kuvan otsikko, A → Z
Kuvan otsikko, Z → A
Luontipäivä, uusi → vanha
Luontipäivä, vanha → uusi
✔ Lähetyspäivä, uusi → vanha
Lähetyspäivä, vanha → uusi
Käynnit, korkea → matala
Käynnit, matala → korkea
Etusivu 1464
- Kimmelissä
Juhlayleisöä Kimmelin Sirkkala-salisa. Kuva Lissu Kaivolehto. - Kimmelissä
Juhlayleisöä Kimmelin Sirkkala-salissa. Kuva Lissu Kaivolehto. - Kimmelissä
Juhlayleisöä Kimmelin Sirkkala-salissa. Kuva Lissu Kaivolehto. - Kimmelissä
Juhlayleisöä hiukan ennen juhlan alkua Kimmelin Sirkkala-salissa. Kuva Lissu Kaivolehto. - Kimmelissä
Rahastonhoitaja Anja Laukkanen ja johtokunnan jäsen Kaarina Alakangas tutkimassa Pälkjärveläisen juhlanumeroa ennen pääjuhlan alkua. Kuva Lissu Kaivolehto. - Kimmelissä
Juhlan juontajalla Marja Tukiaisella ja puheenjohtajalla Jouni Mönkkösellä käynnissä viime hetken tarkistukset ohjelman kulusta. Kuva Lissu Kaivolehto. - Kimmelissä
Hetki ennen pääjuhlan alkamista. Eturivissä seuran kunniapuheenjohtaja professori Rauno Hämäläinen ja seuran edellinen puheenjohtaja Unto Kortelainen. Kuva Lissu Kaivolehto. - Kimmelissä
Johtokunnan jäsen Mikko Immonen ja varapuheenjohtaja Antti Heinonen hetkeä ennen pääjuhlan alkamista. Kuva Lissu Kaivolehto - Kimmelissä
Juhlaväki selailee uunituoretta Pälkjärveläistä pääjuhlan alkamista odotellessa. Eturivissä serkukset Seppo Sarlund ja Tuomo Nenonen puolisoineen. Kuva Lissu Kaivolehto. - Kimmelissä
Vähän ennen pääjuhlan alkamista. Edessä juhlassa esiintynyt kanteleensoittaja Anttu Koistinen. Kuva Lissu Kaivolehto. - Kirkossa
Juhlapäivän ohjelmaan kuului Karjalaisen kansan messu Pielisensuun kirkossa. Messun on sanoittanut ja säveltänyt kirkkoherra Tapani Nuutinen (kuvassa vasemmalla). Tekstin lukijoina messussa toimivat seuramme jäsenet Mikko Immonen (kuvassa) ja Kirsti Sälli. Messussa saarnasi pastori Matti Innanen. Kuva Lissu Kaivolehto. - Kirkossa
Juhlapäivän ohjelmaan kuului Karjalaisen kansan messu Pielisensuun kirkossa. Messun on sanoittanut ja säveltänyt kirkkoherra Tapani Nuutinen (kuvassa vasemmalla). Tekstin lukijoina messussa toimivat seuramme jäsenet Mikko Immonen ja Kirsti Sälli (kuvassa). Messussa saarnasi pastori Matti Innanen. Kuva Lissu Kaivolehto. - Kunniakäynti
Kunniakäynnillä Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkillä. Muistomerkki on pälkjärveläisen kuvanveistäjän Erkki Erosen tuotantoa. Kuva Lissu Kaivolehto - Kunniakäynti
Sihteeri Maija Närhi ja pastori Timo Leskinen laskemassa kukkatervehdystä Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkille. Kuva Lissu Kaivolehto. - Kunniakäynti
Pastori Timo Leskinen aloitti puheensa raja- ja laatokankarjalaisten sankarivainajien muistomerkillä lukemalla raamatusta Joosuan kirjan neljännen luvun. Rakkaat pälkjärveläiset, te rajan takana syntyneet ja me tällä puolen elämämme aloittaneet. Joosuan johtama vanhan liiton kansa seisoo rajajoella Jerikon edustalla ja kokee Jumalan ihmeen. Joen vedet jakautuvat kuin muinoin Kaislamerta ylitettäessä. Tapahtuman muistoksi pystytetään 12 kiveä. Ystävät, mekin tässä seisomme hautausmaan kulmassa kahdentoista kiven ympäröiminä. Kiviin on kirjoitettu satamäärin nimiä. Ne kätkevät viestin, joka meidän varttuneemman väen on osattava kertoa lastemme sitä kysyessä. Perinteistä pitäjäjuhlaamme on aina vietetty näin heinäkuussa jo 65 vuoden ajan. Nyt osuu kohdalle toinenkin merkkipaalu. Kesällä 70 vuotta sitten itäinen suurvalta yritti tosissaan tehdä lopun itsenäisestä Suomesta. Viipurin lahdelta Tali-Ihantalan kautta Laatokan Karjalaan, siitä Ilomantsiin ja vieläkin pohjoisemmaksi ulotettu suurhyökkäys saatiin pysäytetyksi. Hintana ihmeelle oli sankarihaudoissa makaavien nuorten miesten elämä. ”Puolesta heimon ja maan”. Siinä on näiden kivien ja nimilistojen sanoma myös seuraaville sukupolville. Rajantakainen oman pitäjämme sankarivainajien lepopaikka Pälkjärven kirkonmäessä on sekin tullut tutuksi kaikille luovutetun Karjalan toivioretkeläisille. Jumalalle kiitos. Jo parikymmentä vuotta olemme saaneet vaalia tätä maapalaa kotiseuturakkauden ilmentymänä. Joosuan johtamalle kansalle virran ylitys oli uusi alku kansakunnan elämässä. Karjalan heimolle evakkomatka rasituksineen ja nöyryytyksineen oli sekin uusi alku. Kertojat itse ovat harvenneet mutta muistot kulkevat suvussa paperille ja magnetofoninauhoille talletettuina. Myös ihka oikeita muistoesineitä on pantu talteen: vanerikapsäkki, evakkohevosen länget, jo kaksi pakomatkaa kestänyt soppakulho. Ja luonnollisesti joukko valokuvia ynnä kirjeet. Lähettäjänä tai vastaanottajana kukaties yksi niistä miehistä tai lotista, joiden nimet ovat täällä kivissä kaiverrettuina. 70 vuotta vanhentaa ihmistä mutta se muuttaa myös maisemaa. Sammalkerros Pälkjärven navetan raunioilla, alapelto läpeensä soistunut, kiikkupuuna toiminut vanha koivu jo aikapäiviä ukkosmyrskyssä kaatunut. Moni tässä seisovista on on ehtinyt luovuttaa pois toisenkin kotinsa. Sodan jälkeen rakennettu talo on vaihtunut kirkonkylän riviasunnoksi tai kaupunkikortteeriksi. Todella paljon omakohtaista historiaa on nyt rauhan aikana hukattu tien alle tai teollisuuden tonttimaaksi. Miten olemme osanneet itsenäistä Suomea viimeiset 70 vuotta vaalia? Maailmanmenoa tarkastellessa tulee välistä mieleen, että olemme hoitaneet paremmin omia asioitamme kuin kansakunnan parasta. Lyhyt harras hiljentyminen sankarikivien äärellä on hyödyllinen itsetutkistelun paikka. Rauha ei näet ole itsestäänselvyys edes tämän päivän Euroopassa. Viikko sitten palasin Marja vaimon kanssa Viron matkalta. Siellä sukulaiskansa on herkistynyt seuraamaan Ukrainan tapahtumia. Oltiin kiitolliset keväällä allekirjoitetusta rajasopimuksesta. Toisaalta muisteltiin, miten vähän paperisopimuksilla on ollut arvoa suurvaltapolitiikassa. Puheeni aluksi luin kappaleen Jordanin ihmeestä. Joosua oli heimojohtaja ja samalla sotapäällikkö. Myös oman kansamme vaiheet ovat näyttäneet, että maa tarvitsee sekä osaavia neuvottelijoita että taitavia marsalkkoja. Onneksi heitä molempia on astunut esiin Suomen kohtalon sitä vaatiessa. Meidänkin tulee jokaisen kykyjemme ja voimiemme mukaan yhä olla isänmaata palvelemassa. Siihen velvoittavat osuvasti kiviin kaiverretut sanat ”Puolesta kansan ja maan”. Kuva Lissu Kaivolehto - Kunniakäynti
Sihteeri Maija Närhi ja pastori Timo Leskinen laskivat kukkatervehdyksen pälkjärveläisten sankarivainajien muistolle. - Kunniakäynti
Muistomerkeille laskettavat kukat ovat Mirja ja Lauri Immosen puutarhasta Ketunpesiltä. Kuva Lissu Kaivolehto. - Kunniakäynti
Juhlapäivä aloitettiin kunniakäynnillä raja- ja laatokankarjalaisten sankarivainajien muistomerkillä. Kuva Lissu Kaivolehto. - Mies ja haalarinainen
Juhani Härkönen kaipaa apua tämän kuvan miehen ja naisen henkilöllisyyden selvittämiseksi. Juhani epäilee kuvaa isänsä ottamaksi. Juhanin isä Ensi Ilmari Härkönen oli syntynyt Pälkjärvellä vuonna 1904 ja asui Kurikassa, sodan jälkeen sitten Joensuussa ja Enossa. - Hautausmaatalkoot 2014
Miesenergiaa Pälkjärven hautausmaatalkoissa 25.6.2014. Mikähän työkalu Erkki Närhellä mahtaa olla käytössä? Viikatemiehinä Keijo Koukku ja Reino Lyhykäinen. Pauli Asikaisen työkaluna on perinteinen heinähanko, jolle ei nykypäivänä taida olla kovin paljon käyttöä. Keijo Koukun kameran takana tällä kertaa Maija Närhi. - Hautausmaatalkoot 2014
Sankarihauta-alue on siistitty ja kohta kaatuu heinää myös aidan ulkopuolelta. Ensin kuitenkin yhteispotretti ripeästä talkooporukasta 25.6.2014 Maija Närhen tallentamana. Talkoolaiset vas. lukien Erkki Närhi, Reino Lyhykäinen, Keijo Koukku, Riitta Lyhykäinen ja Pauli Asikainen. - Hautausmaatalkoot 2014
Hautausmaatalkoissa 25.6.2014 siistittiin myös Hiekantaistelun muistomerkin ympäristö. Kuva Keijo Koukku. - Hautausmaatalkoot 2014
Paikalliset sisiliskot taisivat olla ihmeissään talkoolaisten hyörinästä. Kuva Keijo Koukku. - Hautausmaatalkoot 2014
Pieni huilitauko urakan päätteeksi ja sen jälkeen hyvin ansaitulle aterialle Öljymäelle. Talkoolaiset Hiekan patsaalla vas.alken Erkki Närhi, Pauli Asikainen, Maija Närhi sekä Riitta ja Reino Lyhykäinen - Hautausmaatalkoot 2014
Muistelupaikka alkaa näyttää siistiltä. "Kivien päällisetkin puhdistettiin. Reinolla oli apuvälineenä kuusenoksia ja hyvin toimi", kertoi Maija Närhi. Kuva Keijo Koukku. - Hautausmaatalkoot 2014
"Valmista tuli, hyvä me", tuumaavat iloiset talkoolaiset Maija Närhi, Riitta ja Reino Lyhykäinen. Kuva Keijo Koukku. - Hautausmaatalkoot 2014
Jokakesäisissä hautausmaan kunnostustalkoissa siistitään myös sankarihauta-aitauksen ulkopuoli. Viikatemiehinä Reino Lyhykäinen,Erkki Närhi ja Pauli Asikainen. Kuva Keijo Koukku. - Hautausmaatalkoot 2014
Talkoolaisten työlistalla on nyt vuorossa ikivanhan kuusen juurella sijaitseva siviilihautausmaan muistelupaikka. Erkki ja Maija Närhi urakkaa aloittamassa. Kuva Keijo Koukku. - Hautausmaatalkoot 2014
Närhen ja Lyhykäisen pariskunnat työn touhussa hautausmaatalkoissa Pälkjärvellä 25.6.2014. Kuva Keijo Koukku. - Hautausmaatalkoot 2014
Sankarihauta-aluetta siistimässä Riitta ja Reino Lyhykäinen sekä Maija Närhi. Maija kertoi sähköpostiviestissään talkoopäivästä (25.6.2014): "Pälkjärvellä oli puolipilvinen päivä, välillä aurinko yritti tervehtiä meitä. Kolea ilma oli työskentelyyn juuri sopiva, ei ollut paarmoja eikä kovin paljon hyttysiäkään. Kuva Keijo Koukku. - Hautausmaatalkoot 2014
Heinät on niitetty ja haravoitu. Erkki Erosen suunnittelema muistomerkki ja kauniit saniaspensaat pääsevät taas hyvin esille. Talkoolaiset voivat siirtyä tyytyväisin mielin seuraavaan kohteeseensa. Kuva Keijo Koukku. - Hautausmaatalkoot 2014
Naisenergia jyllää, kun talkoolaiset Riitta Lyhykäinen ja Maija Närhi heiluvat haravanvarressa sankarihauta-alueella 25.6.2014. Kuva Keijo Koukku. - Karjalatalo 12.4.2014
Tuomo Nenonen estradilla 12.4.2014 pääkaupunkiseudun pälkjärveläisten tapaamisessa Karjalatalolla. Pälkjärveläinen 10/2014 tuli painosta juuri parahiksi tapaamiseemme. Kuva Lissu Kaivolehto. - Karjalatalo 12.4.2014
Pääkaupunkiseudun pälkjärveläisten tapaamiseesa Karjalatalolla 12.4.2014 tehtiin uusi yleisöennätys. Paikalla oli peräti 53 henkeä! Kuva Lissu Kaivolehto. - Karjalatalo 12.4.2014
Esiintymisvuorossa Tuomo Nenonen pääkaupunkiseudun pälkjärveläisten tapaamisessa 12.4.2014. Tuomo kertoi salintäyteiselle yleisölle koskettavan tositarinan evakkohevosesta nimeltä Triki. Kuva Lissu Kaivolehto. - Karjalatalo 12.4.2014
Pälkjärveläinen numero 10/2014 ilmestyi juuri parahiksi pääkaupunkiseudun pälkjärveläisten tapaamiseen Karjalatalolle 12.4.2014. Kuva Lissu Kaivolehto. - Karjalatalo 12.4.2014
Pääkaupunkiseudun pälkjärveläisten kokoontuminen Karjalatalolla 12.4.2014 osui palmusunnuntain aattoon. Anna-Liisa Lehtipuu kertoi karjalaisesta virpomisperinteestä ja kuvaannollisesti virpoi tilaisuuden osanottajat. Kuva Lissu Kaivolehto. - Karjalatalo 8.2.2014.
Päätoimittaja Päivi Parjanen kertoi 110-vuotta täyttävästä Karjala-lehdestä pääkaupunkiseudun pälkjärveläisten tilaisuudessa Karjalatalon Laatokka-salissa 8.2.2014. Kuva Lissu Kaivolehto. - Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus 1995
Airueina toimineet Aune Ripatti ja Martti Rouhiainen paljastavat kuvanveistäjä Erkki Erosen suunnitteleman sankarimuistomerkin 14.10.1995. Kuva Unto Kortelainen. - Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus 1995
Seuran puheenjohtaja Rauno Hämäläinen piti paljastus- ja luovutuspuheen sankarimuistomerkin paljastustilaisuudessa 14.10.1995. Airuina toimivat Aune Ripatti ja Martti Rouhiainen. Kuva Unto Kortelainen. - Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus 1995
Sankarimuistomerkin paljastustilaisuudessa 14.10.1995 pastori Timo Leskinen puhui sankarivainajien muistolle. Kuva Unto Kortelainen. - Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus 1995
Mauno Vornanen lausui runon sankarimuistomerkin paljastustilaisuudessa 14.10.1995. Kuva Unto Kortelainen. - Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus 1995
Juuri paljastetulle muistomerkille on sytytetty kynttilät ja laskettu omaisten ja Pälkjärven pitäjäseuran seppeleet. Seppelten laskun jälkeen, tilaisuuden päätteeksi juhlaväki veisasi Jumala ompi linnamme. Kuva Unto Kortelainen. - Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus 1995
Kuvanveistäjä Erkki Eronen kertomassa muistomerkin symboliikasta juuri paljastetun muistomerkin äärellä 14.10.1995. Airuina toimivat Aune Ripatti ja Martti Rouhiainen. Kuva Unto Kortelainen. - Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus 1995
Sankarimuistomerkin paljastustilaisuuden juhlallisuudet jatkuivat 14.10.1995 Ruskealan pappilassa. Aluksi laulettiin Karjalaisten laulu, jonka jälkeen kuultiin Aarne Könösen esitelmä pälkjärveläiset vapaussodassa. Pastori Timo Leskisen puheen jälkeen veisattiin virsi Herraa hyvää kiittäkää. Ohjelmallisen osuuden jälkeen oli vuorossa juhlalounas ja kahvit. Juhlalounaalla otetussa kuvassa keskellä kuvanveistäjä Erkki Eronen. Kuva Unto Kortelainen. - Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus 1995
Sankarimuistomerkin paljastustilaisuuden aluksi 14.10.1995 Joensuun konservatorion puhallinkvartetti soitti Oi Kallis Suomenmaa. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2013
Kaatuneiden muistopäivän tilaisuudessa 19.5.2013 sankarimuistomerkillä puhui pastori Timo Leskinen: "Rakkaat Pälkjärven pyhiinvaeltajat. Me olemme kaikki evakkoja ja evakkojen jälkeläisiä. Tai jonkun muun koukun kautta evakkokansaan liitetyt. Länteen, etelään ja pohjoiseen on virta mukanaan kuljettanut. Raamatun sanaa mukaillen: ”Ei ole meillä täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme”. Hebr. 13:14. Varhaislapsuudesta muistan elävästi Väinö-sedän vierailut Laihialta Polvijärvelle. Hänen pirssiautoillaan kierrettiin kesäisin tervehtimässä sukulaisia ja entisiä naapureita Joutenniemessä, Niittylahdessa, Ketunpesillä, Kettuvaarassa ja Ristonkankaalla. Ja joka talossa kerrattiin muistoja, niin onnellisia kuin traagisiakin. Se oli 50 -luvun ryhmäterapiaa, debriefingiä parhaimmillaan. Yllätyksellisesti törmäsin vastaavanlaisiin evakkotarinoihin 2000 -luvun taitteen Virossa. Olimme aloittaneet Marjan kanssa Eestin matkailun ja kielen opiskelun 90 -luvun lopulla. Veljeskansa oli totuttelemassa uudelleen lunastamaansa itsenäisyyteen. Suomessa evakkoretket Karjalasta tehtiin kahteen kertaan. Viroa sotivat armeijat käyttivät marssireittinään jopa kolmeen kertaan. Nuoria miehiä mobilisoitiin, isoveli puna-armeijaan, pikkuveli Saksan armeijaan. Kaupungit oli pommitettu, maat miinoitettu. Evakkojärjestelyt vielä enemmän sekaisin kuin lahden pohjoispuolella. Oman erityispiirteensä kaaokseen toi länsirannikkoa ja saaria asuttanut eestinruotsalainen väestön- osa. Haapsalon edustalla pienellä Vormsilla on perheellämme ollut jo 10 vuotta mökki hankittuna. Väkimäärä saarella ennen sotaa oli Pälkjärven luokkaa, vajaat 3000. Syksyyn 44 mennessä valtaosa heistä lähti puna-armeijan tieltä laivoilla Ruotsiin joka toivotti kielisukulaiset tervetulleiksi. Jo sitä ennen sotaväki-ikäiset pojat olivat paenneet eri armeijoiden väenottoja ylittämällä Itämeren kalastusveneissä. Nämä seikkailut ovat suoraan verrannollisia omiin evakkotarinoihimme. Akuutti hätätila, yleinen epävarmuus tulevasta, pelko perheestä eroon ajautumisesta. Outoa murteellista ruotsia puhuvien tulokkaiden vastaanotto uudessa kotimaassa kangerteli sekin. Evakkojen hädänalaisen aseman hyväksikäyttö oli siellä Sveamaassa ainakin yhtä yleistä kuin kuulemissani talvisodan aikaan vievissä Maaningan saakkunoissa. Eestinruotsalaisten Vormsilta lähdettyä saarelle keskitettiin eri puolilta Baltiaa Eestiin ajautuneita sotapakolaisia. Meritie länteen oli nyt tukossa. Saksan vetäydyttyä alueelta alkoi neuvostokomento ja sen myötä kyyditykset Uralin taakse. Evakkona Siperiassa, karmea kohtalo. Vormsin kivikirkon viereen on parhaillaan suunnitteilla uusi alttaripaikka. Siinä voi kohta sytyttää kynttilän näillä länteen ja itään suuntautuneilla retkillä menehtyneiden saarelaisten muistolle. On Vormsilla tosin lolemassa entisiäkin muistomerkkejä. Vapauden patsas on yksi harvoista yli neuvostomiehityksen säilyneistä. Nimilaatan Strengit ja Fribergit menehtyivät v. 19 käydyn sisällissodan uhreina, menivät aluksensa myötä. Vastapainona vapaudenpatsaalle on säilytetty myös puna-armeijan muistopaalu. Se löytyy keskuskylältä sireenipensaiden varjosta. Saaren taisteluissa kaatuneiden neuvostosotilaiden varsinainen hautapaikka etsittiin, raivattiin ja pyhitettiin vasta niinkin hiljan kuin kolme vuotta sitten. Saksalaiset siirsivät omat sankarivainajansa Pärnun suurelle sotilashautausmaalle jo 90 -luvun alussa. Jäljelle jäänyt joukkohaudan kuoppa ei ole vielä saanut laattaansa, mutta varmaan senkin aika tulee. Me Pälkjärven sankaripatsaan eteen kokoontuneet pyhiinvaeltajat olemme kunnioittamassa oman pitäjän edesmenneitä kaatuneita. On suuriarvoinen asia, että aitaus muistokiven kera on saatu tähän pystyttää. Omistusoikeuttahan meillä ei enää kirkonmäkeen eikä pitäjän maihin ole. On tyydyttävä vähempään, vierailuoikeuteen. Kun ensimmäisinä Viron kesinä kohtasimme saaren pitäjäjuhlaan tulleita ruotsalaisia istumassa termospulloineen entisten talojensa raunioilla, tuli hakematta mieleen nämä omat Karjalan kotiseutumatkat. Samasta asiasta on kysymys: kaipuusta juurille. Maan palautus ruotsalaissuvuille ei ole ollut kuitenkaan pelkästään siunaukseksi. Kun yksi väestönosa sai oikeutta, toinen koki oikeudettomuutta. Monet Vormsille aikoinaan tuoduista sotaevakoista kokevat vabariikin sortavan omia kansalaisiaan. Eikö kaksi sukupolvea saarella asumista anna todellakaan enempää kuin vuokra- tai lunastusoikeuden mökkiin ja pieneen tonttimaahan? Viime sotien seurauksena rajoja siirreltiin laajemminkin Euroopassa. Kerrotaan tarinaa saksalaismiehestä, joka v. 89 liennytyksen jälkeen pääsi käymään synnyinkotinsa pihamaalla nykyisessä Puolassa. Siinä sitten talon uusi isäntä ja vain hieman häntä vanhempi saksalaisvieras keskustelivat. He molemmat olivat lapsena samaa taloa asuneet. Siis kummalle oikeuden mukaan kuului se suuri kivi, jonka päällä he parhaat leikkinsä olivat leikkineet? Tätä samaa kysymystä olemme epäilemättä itse kukin tahollamme pohtineet. Toki oikeuden kuuluisi olla meidän puolellamme. Mutta toisaalta yhden oikeuden toteutuminen ei saisi johtaa toisen oikeuksien polkemiseen. Niin tai näin, Pälkjärven sankarivainajat ainakin kaatuivat kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Kolmen hyvän asian puolesta. Tänään kaatuneiden muistopäivänä tahdomme heitä tästä uhrista kiittää." Kuva Unto Kortelainen - Valkovuokkomatka 2013
Valkovuokkomatkalaisia kuuntelemassa pastori Timo Leskisen puhetta sankarimuistomerkillä kaatuneiden muistopäivänä 19.5.2012. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2013
Matkalaiset kuuntelevat sankarimuistomerkillä tarkkaavaisina pastori Timo Leskisen puhetta kaatuneitten muistopäivänä 19.5.2013. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2013
Matkalaiset kokoontuivat kirkonmäelle veisaamaan suvivirttä 19.5.2013. Tapahtuma tuli kuvatuksi useammalla kameralla. Tämä kuva on Unto Kortelaisen kamerasta.