- LajittelujärjestysOletus
Kuvan otsikko, A → Z
Kuvan otsikko, Z → A
Luontipäivä, uusi → vanha
Luontipäivä, vanha → uusi
✔ Lähetyspäivä, uusi → vanha
Lähetyspäivä, vanha → uusi
Käynnit, korkea → matala
Käynnit, matala → korkea
Etusivu / Tunniste muistomerkki 29
Lähetyspäivä
- Tohmajärvi
Pälkjärven 1918-sodan muistomerkki evakuoitiin 1940 ja 1960-luvun loppupuolella se sai sijoituspaikan Tohmajärven kirkkopihasta Karjalan kuninkaan Cabriel Walleniuksen haudan läheisyydestä. Kirsti Sälli esitteli muistomerkin matkalaisille. Kuva Paavo Immonen. - Hautausmaatalkoot 2014
Hautausmaatalkoissa 25.6.2014 siistittiin myös Hiekantaistelun muistomerkin ympäristö. Kuva Keijo Koukku. - Hautausmaatalkoot 2014
Pieni huilitauko urakan päätteeksi ja sen jälkeen hyvin ansaitulle aterialle Öljymäelle. Talkoolaiset Hiekan patsaalla vas.alken Erkki Närhi, Pauli Asikainen, Maija Närhi sekä Riitta ja Reino Lyhykäinen - Hautausmaatalkoot 2014
Heinät on niitetty ja haravoitu. Erkki Erosen suunnittelema muistomerkki ja kauniit saniaspensaat pääsevät taas hyvin esille. Talkoolaiset voivat siirtyä tyytyväisin mielin seuraavaan kohteeseensa. Kuva Keijo Koukku. - Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus 1995
Airueina toimineet Aune Ripatti ja Martti Rouhiainen paljastavat kuvanveistäjä Erkki Erosen suunnitteleman sankarimuistomerkin 14.10.1995. Kuva Unto Kortelainen. - Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus 1995
Seuran puheenjohtaja Rauno Hämäläinen piti paljastus- ja luovutuspuheen sankarimuistomerkin paljastustilaisuudessa 14.10.1995. Airuina toimivat Aune Ripatti ja Martti Rouhiainen. Kuva Unto Kortelainen. - Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus 1995
Sankarimuistomerkin paljastustilaisuudessa 14.10.1995 pastori Timo Leskinen puhui sankarivainajien muistolle. Kuva Unto Kortelainen. - Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus 1995
Mauno Vornanen lausui runon sankarimuistomerkin paljastustilaisuudessa 14.10.1995. Kuva Unto Kortelainen. - Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus 1995
Juuri paljastetulle muistomerkille on sytytetty kynttilät ja laskettu omaisten ja Pälkjärven pitäjäseuran seppeleet. Seppelten laskun jälkeen, tilaisuuden päätteeksi juhlaväki veisasi Jumala ompi linnamme. Kuva Unto Kortelainen. - Sankarimuistomerkin paljastustilaisuus 1995
Sankarimuistomerkin paljastustilaisuuden aluksi 14.10.1995 Joensuun konservatorion puhallinkvartetti soitti Oi Kallis Suomenmaa. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2013
Kaatuneiden muistopäivän tilaisuudessa 19.5.2013 sankarimuistomerkillä puhui pastori Timo Leskinen: "Rakkaat Pälkjärven pyhiinvaeltajat. Me olemme kaikki evakkoja ja evakkojen jälkeläisiä. Tai jonkun muun koukun kautta evakkokansaan liitetyt. Länteen, etelään ja pohjoiseen on virta mukanaan kuljettanut. Raamatun sanaa mukaillen: ”Ei ole meillä täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme”. Hebr. 13:14. Varhaislapsuudesta muistan elävästi Väinö-sedän vierailut Laihialta Polvijärvelle. Hänen pirssiautoillaan kierrettiin kesäisin tervehtimässä sukulaisia ja entisiä naapureita Joutenniemessä, Niittylahdessa, Ketunpesillä, Kettuvaarassa ja Ristonkankaalla. Ja joka talossa kerrattiin muistoja, niin onnellisia kuin traagisiakin. Se oli 50 -luvun ryhmäterapiaa, debriefingiä parhaimmillaan. Yllätyksellisesti törmäsin vastaavanlaisiin evakkotarinoihin 2000 -luvun taitteen Virossa. Olimme aloittaneet Marjan kanssa Eestin matkailun ja kielen opiskelun 90 -luvun lopulla. Veljeskansa oli totuttelemassa uudelleen lunastamaansa itsenäisyyteen. Suomessa evakkoretket Karjalasta tehtiin kahteen kertaan. Viroa sotivat armeijat käyttivät marssireittinään jopa kolmeen kertaan. Nuoria miehiä mobilisoitiin, isoveli puna-armeijaan, pikkuveli Saksan armeijaan. Kaupungit oli pommitettu, maat miinoitettu. Evakkojärjestelyt vielä enemmän sekaisin kuin lahden pohjoispuolella. Oman erityispiirteensä kaaokseen toi länsirannikkoa ja saaria asuttanut eestinruotsalainen väestön- osa. Haapsalon edustalla pienellä Vormsilla on perheellämme ollut jo 10 vuotta mökki hankittuna. Väkimäärä saarella ennen sotaa oli Pälkjärven luokkaa, vajaat 3000. Syksyyn 44 mennessä valtaosa heistä lähti puna-armeijan tieltä laivoilla Ruotsiin joka toivotti kielisukulaiset tervetulleiksi. Jo sitä ennen sotaväki-ikäiset pojat olivat paenneet eri armeijoiden väenottoja ylittämällä Itämeren kalastusveneissä. Nämä seikkailut ovat suoraan verrannollisia omiin evakkotarinoihimme. Akuutti hätätila, yleinen epävarmuus tulevasta, pelko perheestä eroon ajautumisesta. Outoa murteellista ruotsia puhuvien tulokkaiden vastaanotto uudessa kotimaassa kangerteli sekin. Evakkojen hädänalaisen aseman hyväksikäyttö oli siellä Sveamaassa ainakin yhtä yleistä kuin kuulemissani talvisodan aikaan vievissä Maaningan saakkunoissa. Eestinruotsalaisten Vormsilta lähdettyä saarelle keskitettiin eri puolilta Baltiaa Eestiin ajautuneita sotapakolaisia. Meritie länteen oli nyt tukossa. Saksan vetäydyttyä alueelta alkoi neuvostokomento ja sen myötä kyyditykset Uralin taakse. Evakkona Siperiassa, karmea kohtalo. Vormsin kivikirkon viereen on parhaillaan suunnitteilla uusi alttaripaikka. Siinä voi kohta sytyttää kynttilän näillä länteen ja itään suuntautuneilla retkillä menehtyneiden saarelaisten muistolle. On Vormsilla tosin lolemassa entisiäkin muistomerkkejä. Vapauden patsas on yksi harvoista yli neuvostomiehityksen säilyneistä. Nimilaatan Strengit ja Fribergit menehtyivät v. 19 käydyn sisällissodan uhreina, menivät aluksensa myötä. Vastapainona vapaudenpatsaalle on säilytetty myös puna-armeijan muistopaalu. Se löytyy keskuskylältä sireenipensaiden varjosta. Saaren taisteluissa kaatuneiden neuvostosotilaiden varsinainen hautapaikka etsittiin, raivattiin ja pyhitettiin vasta niinkin hiljan kuin kolme vuotta sitten. Saksalaiset siirsivät omat sankarivainajansa Pärnun suurelle sotilashautausmaalle jo 90 -luvun alussa. Jäljelle jäänyt joukkohaudan kuoppa ei ole vielä saanut laattaansa, mutta varmaan senkin aika tulee. Me Pälkjärven sankaripatsaan eteen kokoontuneet pyhiinvaeltajat olemme kunnioittamassa oman pitäjän edesmenneitä kaatuneita. On suuriarvoinen asia, että aitaus muistokiven kera on saatu tähän pystyttää. Omistusoikeuttahan meillä ei enää kirkonmäkeen eikä pitäjän maihin ole. On tyydyttävä vähempään, vierailuoikeuteen. Kun ensimmäisinä Viron kesinä kohtasimme saaren pitäjäjuhlaan tulleita ruotsalaisia istumassa termospulloineen entisten talojensa raunioilla, tuli hakematta mieleen nämä omat Karjalan kotiseutumatkat. Samasta asiasta on kysymys: kaipuusta juurille. Maan palautus ruotsalaissuvuille ei ole ollut kuitenkaan pelkästään siunaukseksi. Kun yksi väestönosa sai oikeutta, toinen koki oikeudettomuutta. Monet Vormsille aikoinaan tuoduista sotaevakoista kokevat vabariikin sortavan omia kansalaisiaan. Eikö kaksi sukupolvea saarella asumista anna todellakaan enempää kuin vuokra- tai lunastusoikeuden mökkiin ja pieneen tonttimaahan? Viime sotien seurauksena rajoja siirreltiin laajemminkin Euroopassa. Kerrotaan tarinaa saksalaismiehestä, joka v. 89 liennytyksen jälkeen pääsi käymään synnyinkotinsa pihamaalla nykyisessä Puolassa. Siinä sitten talon uusi isäntä ja vain hieman häntä vanhempi saksalaisvieras keskustelivat. He molemmat olivat lapsena samaa taloa asuneet. Siis kummalle oikeuden mukaan kuului se suuri kivi, jonka päällä he parhaat leikkinsä olivat leikkineet? Tätä samaa kysymystä olemme epäilemättä itse kukin tahollamme pohtineet. Toki oikeuden kuuluisi olla meidän puolellamme. Mutta toisaalta yhden oikeuden toteutuminen ei saisi johtaa toisen oikeuksien polkemiseen. Niin tai näin, Pälkjärven sankarivainajat ainakin kaatuivat kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Kolmen hyvän asian puolesta. Tänään kaatuneiden muistopäivänä tahdomme heitä tästä uhrista kiittää." Kuva Unto Kortelainen - Valkovuokkomatka 2013
Valkovuokkomatkalaisia kuuntelemassa pastori Timo Leskisen puhetta sankarimuistomerkillä kaatuneiden muistopäivänä 19.5.2012. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2013
Matkalaiset kuuntelevat sankarimuistomerkillä tarkkaavaisina pastori Timo Leskisen puhetta kaatuneitten muistopäivänä 19.5.2013. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2012
Teuvo Matikainen lausui sankarimuistomerkillä runon kaatuneitten muistopäivänä 20.5.2012. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2012
Pastori Timo Leskinen puhuu sankarimuistomerkillä 20.5.2012. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2012
Sankarimuistomerkillä kaatuneitten muistopäivänä 20.5.2012. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2007
Valkovuokkomatkalla 2007 hiljennyttiin kaatuneitten muistopäivänä sankarimuistomerkillä. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2001
Valkovuokkomatkan 2001 paluumatkalla sankarimuistomerkin äärellä. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2000
Raija Kivinen jätti kukkatervehdyksen sankarimuistomerkille vuoden 2000 valkovuokkomatkalla. Hänen isänsä Eljas Kivinen kaatui talvisodassa 11.2.1940 Nietjärvellä. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 1995
Vuoden 1995 valkovuokkomatkan ohjelmassa oli käynti Ruskealan hautausmaalla. Ruskeala-seura on pystyttänyt 1993 muistomerkin sankarivainajille. Kuva Unto Kortelainen. - Hiekan muistomerkki 1992
Hiekanlahti 12.7.1992. Suomen sodan 1808-1809 tuhottu muistomerkki. Muistomerkki löytyi viikkoa ennen tämän kuvan ottamista Värtsilä-Sortavala maantien rakennustöiden yhteydessä. Tien rakentajat huomasivat ojaa kaivaessaan tien syrjässä oudon möhkäleen. Tutkittuaan möhkälettä tarkemmin, miehet havaitsivat sen olevan muistomerkki. Miehet nostivat muistomerkin liinojen avulla kaivinkoneella muutaman metrin päässä sijaitsevalle jalustalle. Kuva Sulo Niskanen. - Hiekan muistomerkki
Suomen sodan 1808-1809 Hiekan taistelun muistomerkki alkuperäisessä asussaan. Muistomerkki sijaitsee Pälkjärven kaakkoispäässä tien länsipuolella. Se tuhoutui jatkosodan alussa kesällä 1941. Pälkjärven pitäjäseura entisöi patsaan vuonna 1994. - Vapaussodan sankarihauta
Vapaussodan sankarihauta Pälkjärvellä. Talvisodan päätyttyä sankaripatsas onnistuttiin evakuoimaan uuden rajan yli Tohmajärvelle. Pitäjäseuran toimesta ja lahjoituvarojen turvin patsas on saanut 1960-luvulla uuden jalustan ja arvoisensa paikan Tohmajärven kirkkopihassa kellotapulin läheisyydessä. - Hiekan muistomerkin paljastus 1928
Hiekan taistelun muistomerkin paljastusjuhlaa vietettin Pälkjärvellä 12.8.1928. - Kunniakäynti 2011
Seuran kesäjuhlaperinteisiin kuuluu päivän alkajaisiksi kunniakäynti raja-ja laatokankarjalaisten muistomerkillä Joensuussa. Heinäkuussa 2011 kokoonnuttiin ryhmäkuvaan muistomerkin äärelle. - Muistomerkin jäännökset
Alkuperäisen Hiekan muistomerkin jäännökset 9.7.1994. - Hiekan muistomerkki
Hiekan taistelun muistomerkki uusitussa asussaan 1994. - Hiekan patsaalla 1931
Urheilumerkkien suorittajat Hiekan patsaalla 1931. Vas. Lempi Penttilä (myöh. Kivinen), Hilma Jouhki, Aili Rouhiainen (myöh. Nieminen), Irja Nieminen (myöh. Kivinen), Aune Kauppinen (myöh. Mölsä), Annikki Rouhiainen (myöh. Nieminen-Yrjänäinen), ja Sylvi Rouhiainen (myöh. Kasurinen) - Kunniakäynti
Kunniakäynti raja- ja laatokankarjalaisten muistomerkillä kuuluu kesäjuhlaperinteeseen. Puhetta pitämässä Unto Kortelainen. Kuva Lissu Kaivolehto