- LajittelujärjestysOletus
Kuvan otsikko, A → Z
Kuvan otsikko, Z → A
Luontipäivä, uusi → vanha
Luontipäivä, vanha → uusi
✔ Lähetyspäivä, uusi → vanha
Lähetyspäivä, vanha → uusi
Käynnit, korkea → matala
Käynnit, matala → korkea
Etusivu / Tunniste matka 136
- Makari, Piimäselkä
Matkalaiset Piimäselän tuvan raunioiden läheisyydessä. Taustalla näkyy navetan rauniot. Paikalta avautuu upeat näköalat joka puolelle. Kuva Lissu Kaivolehto. - Tohmajärvi
Tohmajärven kirkkoon tutustuimme hautausmaanhoitaja Esko Romppasen johdolla. Kuva Lissu Kaivolehto - Tohmajärvi
Matkalaiset keskittyneinä kuuntelemaan hautausmaanhoitaja Esko Romppasen selostusta Tohmajärven kirkosta. Kuva Lissu Kaivolehto. - Tohmajärvi
Pälkjärven 1918-sodan muistomerkki evakuoitiin 1940 ja 1960-luvun loppupuolella se sai sijoituspaikan Tohmajärven kirkkopihasta Karjalan kuninkaan Cabriel Walleniuksen haudan läheisyydestä. Kirsti Sälli esitteli muistomerkin matkalaisille. Kuva Paavo Immonen. - Tohmajärvi
Pääkaupunginseudun pälkjärveläisten 21:n hengen ryhmä lähti matkalle Helsingistä perjantaiaamuna 15.5.klo 7.00. Tohmajärven Kirkkoniemeen saavuttiin ennen yhtä. Kuljettajanamme toimi Matti Ojala.Kuva Lissu Kaivolehto. - Kuljettaja
Pääkaupunkiseutulaisia kuljetti Mobussin omistaja Matti Ojala. Parempaa kuljettajaa tuskin olisimme voineet saada. Kuva Lissu Kaivolehto. - Valkovuokkomatka 2013
Kaatuneiden muistopäivän tilaisuudessa 19.5.2013 sankarimuistomerkillä puhui pastori Timo Leskinen: "Rakkaat Pälkjärven pyhiinvaeltajat. Me olemme kaikki evakkoja ja evakkojen jälkeläisiä. Tai jonkun muun koukun kautta evakkokansaan liitetyt. Länteen, etelään ja pohjoiseen on virta mukanaan kuljettanut. Raamatun sanaa mukaillen: ”Ei ole meillä täällä pysyväistä kaupunkia, vaan tulevaista me etsimme”. Hebr. 13:14. Varhaislapsuudesta muistan elävästi Väinö-sedän vierailut Laihialta Polvijärvelle. Hänen pirssiautoillaan kierrettiin kesäisin tervehtimässä sukulaisia ja entisiä naapureita Joutenniemessä, Niittylahdessa, Ketunpesillä, Kettuvaarassa ja Ristonkankaalla. Ja joka talossa kerrattiin muistoja, niin onnellisia kuin traagisiakin. Se oli 50 -luvun ryhmäterapiaa, debriefingiä parhaimmillaan. Yllätyksellisesti törmäsin vastaavanlaisiin evakkotarinoihin 2000 -luvun taitteen Virossa. Olimme aloittaneet Marjan kanssa Eestin matkailun ja kielen opiskelun 90 -luvun lopulla. Veljeskansa oli totuttelemassa uudelleen lunastamaansa itsenäisyyteen. Suomessa evakkoretket Karjalasta tehtiin kahteen kertaan. Viroa sotivat armeijat käyttivät marssireittinään jopa kolmeen kertaan. Nuoria miehiä mobilisoitiin, isoveli puna-armeijaan, pikkuveli Saksan armeijaan. Kaupungit oli pommitettu, maat miinoitettu. Evakkojärjestelyt vielä enemmän sekaisin kuin lahden pohjoispuolella. Oman erityispiirteensä kaaokseen toi länsirannikkoa ja saaria asuttanut eestinruotsalainen väestön- osa. Haapsalon edustalla pienellä Vormsilla on perheellämme ollut jo 10 vuotta mökki hankittuna. Väkimäärä saarella ennen sotaa oli Pälkjärven luokkaa, vajaat 3000. Syksyyn 44 mennessä valtaosa heistä lähti puna-armeijan tieltä laivoilla Ruotsiin joka toivotti kielisukulaiset tervetulleiksi. Jo sitä ennen sotaväki-ikäiset pojat olivat paenneet eri armeijoiden väenottoja ylittämällä Itämeren kalastusveneissä. Nämä seikkailut ovat suoraan verrannollisia omiin evakkotarinoihimme. Akuutti hätätila, yleinen epävarmuus tulevasta, pelko perheestä eroon ajautumisesta. Outoa murteellista ruotsia puhuvien tulokkaiden vastaanotto uudessa kotimaassa kangerteli sekin. Evakkojen hädänalaisen aseman hyväksikäyttö oli siellä Sveamaassa ainakin yhtä yleistä kuin kuulemissani talvisodan aikaan vievissä Maaningan saakkunoissa. Eestinruotsalaisten Vormsilta lähdettyä saarelle keskitettiin eri puolilta Baltiaa Eestiin ajautuneita sotapakolaisia. Meritie länteen oli nyt tukossa. Saksan vetäydyttyä alueelta alkoi neuvostokomento ja sen myötä kyyditykset Uralin taakse. Evakkona Siperiassa, karmea kohtalo. Vormsin kivikirkon viereen on parhaillaan suunnitteilla uusi alttaripaikka. Siinä voi kohta sytyttää kynttilän näillä länteen ja itään suuntautuneilla retkillä menehtyneiden saarelaisten muistolle. On Vormsilla tosin lolemassa entisiäkin muistomerkkejä. Vapauden patsas on yksi harvoista yli neuvostomiehityksen säilyneistä. Nimilaatan Strengit ja Fribergit menehtyivät v. 19 käydyn sisällissodan uhreina, menivät aluksensa myötä. Vastapainona vapaudenpatsaalle on säilytetty myös puna-armeijan muistopaalu. Se löytyy keskuskylältä sireenipensaiden varjosta. Saaren taisteluissa kaatuneiden neuvostosotilaiden varsinainen hautapaikka etsittiin, raivattiin ja pyhitettiin vasta niinkin hiljan kuin kolme vuotta sitten. Saksalaiset siirsivät omat sankarivainajansa Pärnun suurelle sotilashautausmaalle jo 90 -luvun alussa. Jäljelle jäänyt joukkohaudan kuoppa ei ole vielä saanut laattaansa, mutta varmaan senkin aika tulee. Me Pälkjärven sankaripatsaan eteen kokoontuneet pyhiinvaeltajat olemme kunnioittamassa oman pitäjän edesmenneitä kaatuneita. On suuriarvoinen asia, että aitaus muistokiven kera on saatu tähän pystyttää. Omistusoikeuttahan meillä ei enää kirkonmäkeen eikä pitäjän maihin ole. On tyydyttävä vähempään, vierailuoikeuteen. Kun ensimmäisinä Viron kesinä kohtasimme saaren pitäjäjuhlaan tulleita ruotsalaisia istumassa termospulloineen entisten talojensa raunioilla, tuli hakematta mieleen nämä omat Karjalan kotiseutumatkat. Samasta asiasta on kysymys: kaipuusta juurille. Maan palautus ruotsalaissuvuille ei ole ollut kuitenkaan pelkästään siunaukseksi. Kun yksi väestönosa sai oikeutta, toinen koki oikeudettomuutta. Monet Vormsille aikoinaan tuoduista sotaevakoista kokevat vabariikin sortavan omia kansalaisiaan. Eikö kaksi sukupolvea saarella asumista anna todellakaan enempää kuin vuokra- tai lunastusoikeuden mökkiin ja pieneen tonttimaahan? Viime sotien seurauksena rajoja siirreltiin laajemminkin Euroopassa. Kerrotaan tarinaa saksalaismiehestä, joka v. 89 liennytyksen jälkeen pääsi käymään synnyinkotinsa pihamaalla nykyisessä Puolassa. Siinä sitten talon uusi isäntä ja vain hieman häntä vanhempi saksalaisvieras keskustelivat. He molemmat olivat lapsena samaa taloa asuneet. Siis kummalle oikeuden mukaan kuului se suuri kivi, jonka päällä he parhaat leikkinsä olivat leikkineet? Tätä samaa kysymystä olemme epäilemättä itse kukin tahollamme pohtineet. Toki oikeuden kuuluisi olla meidän puolellamme. Mutta toisaalta yhden oikeuden toteutuminen ei saisi johtaa toisen oikeuksien polkemiseen. Niin tai näin, Pälkjärven sankarivainajat ainakin kaatuivat kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Kolmen hyvän asian puolesta. Tänään kaatuneiden muistopäivänä tahdomme heitä tästä uhrista kiittää." Kuva Unto Kortelainen - Valkovuokkomatka 2013
Valkovuokkomatkalaisia kuuntelemassa pastori Timo Leskisen puhetta sankarimuistomerkillä kaatuneiden muistopäivänä 19.5.2012. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2013
Matkalaiset kokoontuivat kirkonmäelle veisaamaan suvivirttä 19.5.2013. Tapahtuma tuli kuvatuksi useammalla kameralla. Tämä kuva on Unto Kortelaisen kamerasta. - Valkovuokkomatka 2012
Teuvo Matikainen lausui sankarimuistomerkillä runon kaatuneitten muistopäivänä 20.5.2012. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2012
Pastori Timo Leskinen puhuu sankarimuistomerkillä 20.5.2012. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2012
Sankarimuistomerkillä kaatuneitten muistopäivänä 20.5.2012. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2012
Illanvieton ohjelmaan kuului myös arpajaiset. Voittoja on kertynyt arvottavaksi koko pöydällinen 19.5.2012. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomtaka 2012
Illanviettoa Winterin huvilan ladossa Laatokan rannalla 19.5.2012. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2012
Erkki ja Maija Närhi laulattavat valkovuokkomatkalaisia illanvietossa 19.5.2012 Winterin huvilalla Sortavalan Taruniemessä. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2012
"Aurinko laskee länteen, saapunut ilta jo on..." Näkymä Winterin huvilan rannasta Sortavalan Taruniemessä 19.5.2012. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2011
Tässä Unto Kortelaisen tallentamassa kuvassa ollaan Vakkosalmen laululavan luona Sortavalassa 22.5.2011. Sortavalan kaupunki sai ensimmäisen kerran järjestettäväkseen yleiset laulu- ja soittojuhlat vuonna 1896, jolloin Vakkosalmen puistoon kohosi arkkitehti Yrjö Blomstedtin piirtämä laululava. Muista laulujuhlista poiketen Sortavalan laulujuhlilla oli mahdollisuus tutustua kalevalaiseen laulu- ja soittoperinteeseen, sillä juhlilla esiintyivät ensimmäisen kerran tunnetut runonlaulajat ja kanteleensoittajat kuten Iivana Bogdanov, Iivana Miischoka ja Iivana Shemeika. Vuoden 1906 laulujuhlilla kilpailivat kuorojen lisäksi myös kannteleensoittajat. Vuoden 1926 laulujuhlia varten Jean Sibelius sävelsi kantaatin ”Väinön virsi”. Samoilla juhlilla ihasteltiin Pekka Lambergin jouhikonsoittoa, jonka heijastumia on mm. Aarre Merikannon orkesteriteoksessa ”Kyllikin ryöstö”. Legendaarisen maineen Sortavalalle loivat vuonna 1935 pidetyt Kalevalan riemuvuoden laulujuhlat. Yhtenä kesäkuisena viikonloppuna Sortavalan kaupungin asukasmäärä (n. 4 500) viisinkertaistui, sillä Vakkosalmen puistossa pidettyyn juhlaan saapui yli 20 000 henkilöä. Laulujuhlien yhteydessä paljastettiin Alpo Sailon veistämä Runonlaulajapatsas, joka esittää Karjalan tunnetuinta runonlaulajaa Pedri Shemeikkaa. Patsas on edelleenkin alkuperäisellä paikallaan Kolmiopuistossa Suomen Pankin edustalla. Näille 1935 pidetyille laulujuhlille Pälkjärveltä osallistui ainakin joukko Ilmakan opintokerholaisia. Näin Juho A. Leskinen kuvaa tuota ikimuistoista retkeä: "Lähtöä varten kokoonnuttiin Ilmakan koululle. Osanottajia tälle retkelle oli uskaltautunut parisenkymmentä nuorta, jotka eivät retken rasituksia pelänneet. Meiltä oli minun lisäkseni mukana veljeni Eino morsiamineen. Matkaan lähdettiin aamuvarhaisella, eikä matkalla pidetty kiirettä. Sortavalaan oli 42 kilometriä. Pidimme lepotauon matkan puolivälissä ja söimme eväitämme. Sortavalassa olimme ennen puoltapäivää. Kun joukostamme oli otettu valokuva Runonlaulajan patsaan luona, lähdimme Vakkosalmelle katsomaan ja kuuntelemaan sitä sanomaa mitä Kalevalan 100 – vuotisjuhlat itse kullekin julistivat. Ja kyllä täytyy sanoa, että se näky – tuhansien kuorolaisten parvi ja laulun valtava pauhu, jonka aistimme korvillamme - oli sellaista ennen näkemätöntä ja kuulematonta. Se painui mieleen ja herkisti vastaanottavaiseksi." - Valkovuokkomatka 2011
Mitä olisi valkovuokkomatka ilman valkovuokkoja? Nämä valkovuokot kuvasi Unto Kortelainen Ilmakassa 21.5.2011. - Valkovuokkomatka 2011
Matkalaiset sunnuntaiaamuna 22.5.2011 lähdössä kiipeämään Kuhavuorelle Sortavalassa. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2011
Tällaisella kokoonpanolla veisattiin suvivirttä kirkon portailla valkovuokkomatkalla 2011. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2011
"Kullerot nuo kultavasarat" aloittelivat kukintaansa Ilmakassa. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2010
Touhukkaat emännät Anja ja Mirja valmistelemassa retkiateriaa matkalaisille Ahinkoskella 23.5.2010. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2010
Paluumatkalla 23.5.2010 poikettiin Ruskealan uudessa kirkossa, joka on valmistunut suomalaisvoimin 2000-luvulla. Kirkko tuhoutui osittain tulipalossa maaliskuussa 2013. Toiminta kirkolla jatkuu edelleen. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2010
Valkovuokkomatkan 2010 aikaan Winterin huvilan remontti oli jo saatu päätökseen ja Eliel Saarisen suunnittelema huvila Sortavalan Taruniemessä näyttäytyi matkalaisille entistä ehompana. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2010
Perinteitä vaalien suvivirsi kajautettiin myös 23.5.2010 Pälkjärvenkirkon portailla. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2010
Ahinkoskella pysähdyttiin evästauolle 23.5.2010. Kuva Unto Kortelainen - Valkovuokkomatka 2010
Boris Ahonen on rakentanut hienon kivipuutarhan pihalleen Puikkolaan. Piha toimii myös valkovuokkomatkalaisten "taxiasemana" kotikylille lähdettäessä. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2008
Vuoden 2008 valkovuokkomatkalla majoituttiin Jänisjärven korpihotellissa. Taustalla hotellin uusi sauna. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2008
Jänisjärven Korpihotellin veneranta 25.5.2008. Vastarannalla Linnunvaaran maisemat. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2008
Ruskealan Ahinkoski Tohmajoessa on komea monihaarainen koski sileiden kallioiden keskellä. Se on suosittu pysähdys- ja levähdyspaikka Värtsilä-Sortavala -maantien varressa, sijainti noin kaksi kilometriä Ruskealan kylältä Sortavalaan päin. Luonnonkauniissa koskimaisemassa on kuvattu elokuvia sekä suomalaisten että venäläisten aikaan. Valkovuokkomatkalaiset pysähtyivät Ahinkoskella 25.5.2008. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2008
Valkovuokkomatkalla 25.5.2008 käytiin myös Sortavalassa ja kiivettiin Kuhavuorelle, mistä on hyvät näköalat ympäri kaupunkia. Kuvassa Sortavalan keskustaa Kuhavuorelta zoomailtuna. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2008
Valkovuokkomatkalaiset valmistautuvat veisaamaan perinteisen suvivirren kirkon portailla 25.5.2008. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2008
"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen..." Jukka Ikonen johtaa suvivirttä kevään 2008 valkovuokkomatkalla. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2008
"Tuli räiskyy nuotiossa, savu hiljaa leijailee..." Valkovuokkomatkalaiset iltanuotiolla Inkeenniemellä 24.5.2008. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2008
Valkovuokkomatkalaisia Boris Ahosen pihalla Puikkolassa 24.5.2008. Kotikylille lähdettäessä piha toimii "taxiasemana". Kuva Unto Kortelaisen albumista. - Valkovuokkomatka 2008
Valkovuokkomatkan 2008 auringonlasku Inkeenniemessä Jänisjävellä. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2007
Valkovuokkomatkalla 2007 hiljennyttiin kaatuneitten muistopäivänä sankarimuistomerkillä. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2007
Valkovuokkomatkalaisia Ilmakassa 19.5.2007. On kulunut 63 vuotta siitä, kun Hilja Repola s. Holopainen istui edellisen kerran synnyinkotinsa pihamaalla. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2007
Valkovuokkomatkalaisia kirkonmäellä 20.5.2007. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2006
Valkovuokkomatkalla 2006 tutustuttiin Ruskealan marmorilouhokseen ja sen ympäristöön. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2006
Valkovuokkomatkalla 2006 majoituttiin Winterin huvilan lomakylässä Sortavalan Taruniemessä. Kuvassa alueen komein majoitustalo. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2006
Valkovuokkomatkalla 2006 kierrettiin tätä marmorin louhinnan tuloksena syntynyttä järveä Ruskealassa. Ruskeala tunnetaan vanhastaan Otrakkalan marmorilouhimosta, joka avattiin jo 1767. Ruskealan marmoria on käytetty muun muassa Pietarin Iisakin kirkossa ja Talvipalatsissa sekä Helsingissä Yleisradion ja Säästöpankin rakennuksissa. Marmorilouhos on lopetettu. Vanhasta, veden täyttämästä kaivoksesta on tullut alueen tärkeimpiä matkailunähtävyyksiä. Se on myös sukeltajien suosima paikka. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2006
Valkovuokkomatkalla 2006 majoituttiin Winterin huvilan lomakylään Sortavalan Taruniemessä. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2005
Rentukat kukkivat puron reunalla valkovuokkomatkan aikaan toukokuussa 2005. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2005
Kevään heleää vihreyttä ja valkovuokkomatkalaisia Ilmakassa 25.5.2005. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2005
Vanhat perennat, koristepensaat, hedelmäpuut ja marjapensaat sinnittelevät entisillä kotipaikoilla, vaikka kukaan ei ole ollut hoitamassa niitä kymmeniin vuosiin. Kuvassa keisarinlilja on jo pitkällä taimella toukokuun lopulla 2005. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2005
"Illan muistan ihanaisen armaan..." Valkovuokkomatkalaisten illanvietto Inkeenniemellä Jänisjärven rannalla 26.5.2005. Etuvasemmalla näkyy osa pankinjohtaja Hallbergin huvilan raunioista. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2005
"Aurinko laskee länteen, saapunut ilta jo on..." Jänisjärvi Inkeenniemi 26.5.2005. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2005
"On kesän kirkas huomen, ja suvi sunnuntain..." Inkeenniemellä Jänisjärven rannalla 27.5.2005. Kuva Unto Kortelainen. - Valkovuokkomatka 2004
"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen...." Valkovuokkomatkalaisia kokoontuneina kirkonportaille laulamaan suvivirttä 23.5.2004. Kuva Maija-Liisa Kortelainen.