TARINOITA PÄLKJÄRVELTÄ
Juttuja, tarinoita ja taustaaPitäjävaakuna: Pitäjäseuran edesmennyt jäsen, arkkitehti Martti Kilpiranta laati jo vuonna 1991 johtokunnan pyynnöstä ensimmäiset ehdotukset pitäjävaakunaa varten. Seuran jäsenistö valitsi kymmenestä luonnoksesta oman ehdokkaansa, jonka myös johtokunta hyväksyi edellytyksin, että sen tuli täyttää heraldiikan vaatimukset. Suomen Heraldisen Seuran lausuntotoimikunta ei hyväksynyt ehdotusta sellaisenaan, koska se värien puolesta ei täyttänyt heraldiikan vaatimuksia. Sen sijaan toimikunta ehdotti muunnettavaksi pitäjäseuran jo käytössä olleen kolmipalkeisen viirin vaakunaksi. Tämän kielteisen lausunnon jälkeen asia jäi lepäämään muutaman vuoden ajaksi, mutta seuran 50-vuotisjuhlien lähestyessä asia otettiin uudelleen käsiteltäväksi. Nyt johtokunta yksimielisesti luopui jäsenistön aikanaan valitsemasta ehdotuksesta ja hyväksyi Suomen Heraldisen Seuran esittämän vaihtoehdon. Vaakunaehdotuksen heraldisesti hyväksyttävään muotoon suunnitteli ja piirsi heraldikko Jukka Suvisaari Espoosta. Vaakunaselitys: Punaisella kilvellä kolme hopeista paaluttaista paljetta kädensijat ylöspäin 2+1 ja kultainen lakio. Aiheen perustelu: Värit ovat Karjalan maakuntavaakunasta, palkeet viittaavat Pälkjärven nimen alkuosan ”Pälk-” etymologiaan – sama juuri kuin sanassa palje. Kultainen lakio kuvaa ”Kultaista muistojen kotiseutua Karjalassa.” Seuran johtokunta hyväksyi vaakunaehdotuksen kokouksessaan 6.4.1999, ja vaakuna vihittiin käyttöön pitäjäseuran 50-vuotisjuhlassa 11.7.1999. Suomen Heraldinen Seura on merkinnyt Pälkjärven pitäjävaakunan rekisteriinsä 6.9.1999 numerolla 934. Vaakuna on luovutettu Karjalan Liitolle sen 60-vuotisjuhlien aikaan 16.4.2000 sekä pälkjärveläisten virallisille sijoituskunnille, Joensuun kaupungille, Enon, Kiihtelysvaaran, Liperin ja Pyhäselän kunnille.  Kotiseutulaulu Moni asia on sattumien summa. Näin on tilanne myös pitäjäseuran kotiseutulaulun kohdalla. Värtsiläisten seuran lipunvihkiäistilaisuudessa toukokuun alussa 1997 esitetty Värtsilän laulu herätti ajatuksen omasta laulusta myös Pälkjärven pitäjäseuralle. Kuin sattuman oikusta samalla viikolla posti toi seuran pitkäaikaisen sihteeri-rahastonhoitajan Aarne Könösen kertomuksen oman perheensä evakkotaipaleesta liitettäväksi seuran arkistoon. Kertomuksen loppuun Aarne oli lisännyt koskettavan Kotiseudulle –runon, jonka tekijäksi oli merkitty Vilppu Koskimies. Tässä oli kuin tilauksesta teksti omaa kotiseutulaulua varten, ainoastaan sävel puuttui. Seuran johtokunnan päätöksen pohjalta teksti esitettiin musiikinopettaja Pentti Paalaselle tiedustellen häneltä, soveltuisiko teksti sävellettäväksi. Pentti Paalanen innostui asiasta ja aivan pienin tekstimuutoksin sävellys syntyi jo heti seuraavan yön tunteina. Näin oli saanut syntynsä seuran kotiseutulaulu, joka täysin inspiroidun trion laulamana ja säveltäjän itsensä säestämänä ensimmäisen kerran kuultiin kasettinauhalta seuran valkovuokkomatkalla jo vajaan kuukauden kuluessa siitä, kun ensimmäinen kipinä oman laulun aikaansaamisesta syntyi. Runon kirjoittaja on Pälkjärvellä 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä kirkkoherrana palvelleen rovasti Fredrik Forsmanin poika Filip Eliel Forsman, joka oli suomentanut sukunimensä Koskimieheksi ja käytti kirjailijana taiteilijanimeä Vilppu Kaukonen. Laulun sanat Pitäjäseuran perustaminen Kun Karjalan Liiton ylimääräisessä liittokokouksessa 14.2.1949 tehdyn sääntömuutoksen mukaisesti liiton jäseniksi voivat liittyä myös pitäjäseurat ja kuntasäätiöt, liitto halusi kiirehtiä pitäjäseurojen perustamista vaalimaan lakkautettujen kuntien perinteitä ja yhdyssiteeksi entisten kuntalaisten sekä myös eri karjalaisjärjestöjä edustavan Karjalan Liiton välille. Tässä tarkoituksessa liitto oli lähettänyt myös Pälkjärven entisen hoitokunnan puheenjohtajalle pitäjäseuran perustamiseen kehottavan kirjeen ja liiton laatimat mallisäännöt. Kehotusta noudattaen kirjeen saanut oli kutsunut entisiä pälkjärveläisiä yhteiseen kokoukseen Joensuuhun 30.4.1949 keskustelemaan oman pitäjäseuran perustamisen mahdollisuuksista. Kutsua oli noudattanut 20 entistä pälkjärveläistä, ja käydyn keskustelun jälkeen yksimielisesti oli päätetty perustaa Pälkjärven pitäjäseura ja sille säännöiksi hyväksytty liiton mallisäännöt. Perustamissopimuksen olivat allekirjoittaneet dir.cantus Martti Kilpiranta, mv. Eino Kortelainen ja emäntä Elisa (Elli) Olkkonen. Seuran ensimmäiseen johtokuntaan oli valittu Eino M. Eskelinen, Martti Kilpiranta, Irja Kivinen, Eino Kortelainen, Hugo Kosonen, Antti Malinen, Toivo Pelkonen, Hilja Pitkänen ja Jalmari Väisänen. Seuran asiakirjat eivät valitettavasti kerro kaikkien perustamiskokouksessa olleiden nimiä, mutta voidaan olettaa, että sekä perustamissopimuksen allekirjoittajat että johtokuntaan valitut ovat olleet henkilökohtaisesti paikalla. Näin läsnä olleista puolet on tunnistettu ja vain loput kymmenen jäävät tunnistamatta. Pälkjärven kirkon kattokruunu Sinisen tien tsasounassa Pälkjärven kirkon yli sata vuotta vanhoista kynttiläkruunuista ainakin osa oli talvisodan päätyttyä siirretty turvaan välirauhan rajan tälle puolelle, mutta sen jälkeen niiden kohtalo oli vuosikymmenet täysin pimennossa. Kruunuista kaksi oli kuitenkin kulkeutunut jossakin vaiheessa Pyhäselän seurakunnan haltuun ja lopulta siirretty Pyhäselän kotiseutumuseon ulkovarastoon. Täältä ne keväällä 2000 löydettiin erittäin huonokuntoisina ja osittain rikkoutuneina. Kruunuille etsiskeltiin mahdollista restauroijaa ja lopulta sellainen löytyi Nurmeksen kaupunginmuseosta. Aluksi johtokunnalla oli tarkoituksena kunnostuttaa molemmat kruunut, mutta lähemmässä tarkastuksessa restauroija totesi puuttuvan yli 50 erillistä osaa, joiden hankkimiseen ei uskottu olevan mahdollisuutta. Näin päädyttiin yhden kruunun kunnostamiseen, johon oli riittävästi osia jäljellä. Kun molemmat kruunut olivat olleet Pyhäselän seurakunnan hallinnassa, kirkkohallitukselta saatiin lupa luovuttaa kunnostettava kruunu edelleen seurakunnan omistukseen ja hallintaan. Seurakunta puolestaan päätti sijoittaa kruunun Pyhäselän Honkavaaralle kesällä 2001 ekumeeniseen käyttöön valmistuneeseen Sinisen tien tsasounaan. Konservaattori Ari Väisänen Nurmeksen kaupunginmuseosta teki melkein mahdottomasta mahdollisen. Hän loi romusta uudelleen kaunottaren, jota lukuisat tsasounassa kävijät, aina ulkomaisia turisteja myöten, ovat vilpittömästi ihailleet. Muutoin kynttiläkruunu on säilyttänyt täysin entisen ulkomuotonsa, vain luonnonkynttilät ovat paloturvallisuussyistä vaihtuneet sähkökynttilöiksi.  Hiekan taistelun muistomerkki Suomen sodan 1808 – 1809 Hiekan taistelun muistomerkin Pälkjärven suojeluskunta pystytti talkootyönä 1928. Muistomerkin kolmelle sivulle kiinnitetyissä laatoissa oli seuraavat tekstit: ”Kurikka-Hiekka 9.8.1808. Täällä voittivat majuri Malmin johdolla Savon Jääkärit, Oulun pataljoona ja pohjoiskarjalaiset vapaaehtoiset kaksi kertaa suuremman venäläisen joukon” ”Kaatuivat vänrikki Löthman, 10 sotilasta, 8 vapaaehtoista, Liperiläisten päällikkö taloll, Pentti Lappalainen, talolliset Pekka Karttunen, Paavo Lukkarinen, Antti Turunen, loiset Pekka Kähkönen, Juhana Lempinen, renki Mikko Jonasson ja yksi tuntematon” Pohjoissivu: ”Pälkjärven Jääkärikomppanian muistolle 1789 17/5 Ruskeala. 1808 27/4 Revonlahti 8/7 Lapua 17/8 Alavus 21/8 Herranen 1 – 2/9 Honkala, Ruona, Salmi 10/9 Ylistaro 14/9 Oravainen 29/9 Långfors” Eteläsivu: ”Muistomerkin pystytti Pälkjärven SK. 1928” Hävitetyn muistomerkin laatat löytyivät 1990-luvun alussa tiheästä pensaikosta. Laatat korjattiin talteen, mutta välillä ne tuntemattomalla tavalla katosivat löytyen kuitenkin uudelleen eräästä sovhoosin ulkorakennuksesta. Pälkjärven pitäjäseura pystytti talkootyönä muistomerkin uudelleen 1994 lähelle entistä sijaintipaikkaansa. Patsas on lähes entisen kaltainen, ainoastaan hiukan matalampi. Myös laatat ovat alkuperäisessä järjestyksessä patsaan sivuilla. Patsas sijaitsee noin 1,5 km päässä nykyisen Puikkolan keskustasta Sortavalaan menevän maantien oikealla puolella Pälkjärven itäkärjen tuntumassa paikassa, johon vanhan maantien pohjalle on jäänyt tavallaan lepopaikka.  Sankarivainajien muistomerkki Sotien 1939 –1944 sankarivainajien muistomerkki sijaitsee noin 15 km päässä Niiralan raja-asemalta Sortavalaan menevän maantien vasemmalla puolella valkeaksi maalatun aidan ympäröimällä kumpareella. Aitauksen sisällä on myös vapaussodan sankaripatsaan reunuskiveys. Itse patsas siirrettiin talvisodan päätyttyä Tohmajärvelle, jossa se on nyt sijoitettuna kirkkopuistikkoon. Sankarimuistomerkin suunnitteli ja valmisti pälkjärveläissyntyinen kuvanveistäjä Erkki Eronen. Merkin pystyttämisestä ja alueen aitaamisesta huolehti Pälkjärven pitäjäseura. Muistomerkin juhlallinen paljastustilaisuus pidettiin 14.10.1995 runsaan vierasjoukon läsnäollessa. Muistomerkissä ei ole kaatuneitten nimiä, ainoastaan jalustaan kaiverrettuna 78 ristiä kuvaamassa henkensä uhranneitten lukumäärää. Patsaaseen on kaiverrettuna suomeksi ja venäjäksi seuraava teksti: KOTIMAANSA VAPAUDEN PUOLESTA HENKENSÄ ANTANEILLE SUOMALAISILLE SOTUREILLE PÄLKJÄRVEN PITÄJÄSEURA”
|
